Havahduin, että minulla on aikaa. Minulla on aikaa tehdä asioita. Lapsi on iso. Minulla ei ole parisuhdetta, ei tiivistä ystävyyssuhdetta. Ei isovanhempia naapurissa huolehdittavana.
Minulla on säännöllinen päivätyö ja illat ja viikonloput vapaina. Lapsi harrastaa, tapaa ystäviään, eikä aina kotona ollessaan halua touhuta kanssani.
Alkuun täytin vapaan ajan työväenopiston kursseilla, lukemalla, roikkumalla netissä. Keksin lukuisia tapoja tuhlata aikaa, aloin jopa katsella televisiota jossain määrin.
Koska liikuntasuoritus viikkoon alkaa olla arkista ja olen siihen sitoutunut, niin ajattelin kokeilla määrän lisäämistä. Näin ollen vietän tämän kuukauden koettaen kaivaa sisältäni sitä liikkujaa.
Ensimmäinen kerta tälle kuulle oli toisen päivän kuntosali ohjelman luominen. Kaipauksella ajattelen sitä yhtä kuntosalia kellarissa, sitä joka oli vain muutaman henkilökunnan jäsenen käytössä sen hyvin riisutun ja karun tunnelman takia. Näissä uuden aikaisissa kuntoiluvehkeissä on ties mitä; ne puhuvat, kertovat mitä tehdä, miten tehdä, montako kertaa, millä painoilla ja mikä laite on seuraavana vuorossa. Toki on mukavaa, että ne kirjaavat ylös edistymisen, kulutetut kalorit ja ties mitä kaikkea. Nujerran siis pienen muutosvastarintaisen otuksen itsessäni ja yritän parhaani.
Tekstit
Samat ovat suunnitelmat täälläkin. Pilates kerran viikossa ei riitä, nyt täytyy ryhtyä toimeen! :) Olen ollut innokas liikkuja, tiedän, miten hyvä fiilis siitä tulee. Aloittaminen on vain tuskaa.
VastaaPoistaYritän aloittaa kävelylenkeillä ja kevyellä jumpalla (fysioterapeutin määräykselläkin, selän takia) ja sen lisäksi on tartuttava itseä niskasta kiinni ja muutettava ruokavaliotakin. Iso urakka, pelkään jo valmiiksi.
Tsemppiä sinulle, sisäinen liikkuja löytyköön!
En ole koskaan ollut innokas liikkuja. Kyllähän minä olen vapaaehtoisesti hiihtänyt, lenkkeillyt, uinut jne, mutta en koskaan säännönmukaisesti ja ajatuksella, aikatauluttaen ole liikkunut.
VastaaPoistaMukavia liikuntatuokioita myös sinulle :)