Torstai oli tahmea päivä.
Peruin jumpan.
Tein einestä ruoaksi.
Tein mukavan lenkin ulkona lapsen kanssa.
Kokeilin pitkästä aikaa konvehtien tekoa.
Vaikka jumppaamattomuus kaiveli
oli valintani silti hyvä.
Puolivillainen olo ei kannustanut
ryhmäreippailuun
ja lapsen kanssa hangessa tarpoessa
saimme vaihdettua päivän kuulumiset.
Illalla katsoimme True Beautya.
Vaikka television katselumme on lisääntynyt,
en silti vielä suostu olemaan huolissani.
Riemuin tunnet
talven tekevän raivaustyötään.
Kaiken mi silmää,
ruumista, henkeä äsken
painoi, vievät jäätävät viimat myötään.
Puhurin poika,
reippaasti rintojen rihkamat peitä
liian rakkaat!
Toivomme talvelta taasen
laajoja hankia, järviä jähmenneitä.
Toivoo inehmo:
Pakkasenkorkeat tähdet taivahalla
vihreä kuuan
lumisten metsien yllä;
elämä rinnassa uinuen kinosten alla.
~ Aaro Hellaakoski ~
Tekstit
Ootpa mukavan runon löytänyt! Joskus vanhat runot on niin jäykkiä ja kapulaisia että niitä on vaikea soveltaa tähän aikaan, mutta tämä on aika raikas ja kaunissanainen. Tarkoittakohan inehmo ihmistä. Luulen näin.
VastaaPoistaTykkäsin tuosta kohdasta kirjoituksessasi kun "vaihdoit päivän kuulumiset". Se on olemista parhaimmillaan.
Inehmo on ymmärtääkseni (nais)ihminen :)
VastaaPoistaVanhoissa runoissa on joskus pontevuutta ja naiiviutta, jota ei niinkään esiinny nykyisissä. Samoin romanttinen luontokuvaus on tainnut jäädä vähemmälle, mikä on sääli.
Oleminen, ajan antaminen toiselle, on suurta. Sillä aikaa on meillä kaikilla rajatusti. En usko missään suhteissa pelkkään laatuaikaan, vaikka sillekin on joskus aikansa ja paikkansa.