Ilta venähti entisen työkaverin luona juorutessa, mutta aamu oli täynnä energiaa. Ikkunoista avautui huikea maisema ja lehdestä aikaa sitten repäisty resepti oli toteutusvuorossa.
Muiden keittiöissä häärääminen on vapauttavaa, se tekee tavanomaisesta leipomisesta seikkailun, kun saa metsästää jokaista kauhaa ja kapustaa.
Päivän muu ohjelma on musiikkia, musiikkia ja musiikkia. Ja tietenkin loistavaa seuraa.
Nämä haluan kuulla;
LAVA I (ulko)
13:00-14:00 JARKKO MARTIKAINEN
15:00-16:00 SAMULI PUTRO
17:00-18:00 TIMO RAUTIAINEN
22:45-23:45 MOKOMA
LAVA II (piha)
21:45-22:45 LAPKO
Lutakko on paras paikka pukeutua pöhkösti, sillä siellä on minimaaliset mahdollisuudet törmätä tuttuihin ja lisäksi siellä on ihastuttavan hämyisää. Noita viimekertaisia meikkejä tahi naaman vääntelyitä ei nyt päivänvalossa ulkosalla kehtaa toistaa, mutta odottakaahan taas kun illat pimenevät ja ihminen koettaa taas karkoittaa arkea maalaamalla naamansa peljästyttäväksi.
lauantai 28. elokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vau, ihanat kuvat sinusta! Syksyssä melkein parasta on hämärät illat ja yöt, oma ihana tunnelmansa ja kaupunki näyttää niin erilaiselta valoineen ja varjoineen.
VastaaPoistaOletpa ollut ihana vieras, kun olet leiponut tuollaisia herkkuja! Nami!
Vierailulla leipominen on mahtavaa; kaikkia niitä makeita houkutuksia ei päädy omiin nurkkiin huutelemaan seireenikutsujaan :D
VastaaPoistaolitko tiistaina tansseissa??
VastaaPoistaEn ollut. Lutakossa käyntiä rajoittaa tämä välimatka.
VastaaPoista