Porin matka lähenee. Enää en stressaa majapaikoista, kyydeistä ja semmoisista. Nyt luen säätietoja, toivon sateiden ja myräköiden ohittavan Porin. Pakkaan laukkuun jotain tarpeellista, mietin miten ihmeessä saan aikani kulumaan konserttialueella, sieltä kun ei kesken kaiken pääse poistumaan kaupungille kiertelemään.
Ennen kaikkea olo on haikea; Sonisphere on koko kesän symbolisoinut minulle kesän loppua, loman loppua, syksyn ja arjen alkua. Ja nyt on sen aika. Ohi on pitkä kuuma intiaanikesä. Ohi on aamu-uinnit ja päivänokoset. Mutta vielä ei ole ohi mahdollisuus pikniköidä ruokatunnilla, uida järvessä, puuhata puutarhassa. Vielä on hitunen kesää jäljellä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti