keskiviikko 18. elokuuta 2010
Mustaa samettia
Elokuun yöt houkuttavat valvomaan. Mustat pehmeät yöt, tuokiot ennen syksyn kirpeyttä, niissä on taikaa.
Elokuisina iltoina kuuluisi valvoa liian myöhään, katsoa mustuutta. Jakaa salaisuuksia, hupsutella.
Elokuisina öinä voisi valvoa parvekkeella aamuun, uskoutuen toiselle. Elokuisina öinä voisi katsoa huikaisevaa tähtitaivasta kaukana katuvaloista. Elokuisina öinä voisi tanssia jalkansa tunnottomiksi.
Mikä ihme sai minut jo pitämään kaiken loman? Elokuu kutsuu minua ja joudun sulkemaan korvani kaikelta muulta, kuin Nukku-Matin kaukaiselta huhuilulta. Malttaisinko ensi kesänä varata muutaman lomapäivän aivan loppukesään päästäkseni hyvällä omallatunnolla nauttimaan samettisista öistä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oi, hieno kuva, ja teksti niin totta! Minäkin valvon, katson yöperhosia ja lepakoita, näytän taskulampulla valoa yöllä pissalla käyvälle koiralle.
VastaaPoistaTuo kaikki elokuusta on niin totta. Näissä tällaisissa siirtymähetkissä on jokin oma lumonsa. Minusta kevään taite kesäksi on samanoloinen.
VastaaPoistaEdesmennyt isäni piti kesälomansa aina elo-syyskuussa, se oli hänestä paras aika vuodesta.
Minäkin olen kanssasi samaa mieltä. Pimenevät illat ja yöt ovat taianomaisia, tekisi mieli lähteä ulos pimeyteen haaveilemaan.
VastaaPoistaVuodenaikojen taitekohdat ovat mahtavia. Näissä taitekohdissa ollessa osaa arvostaa vuodenaikojen kiertoa.
VastaaPoistaMutta mikä ihme on saanut ihmiset puhumaan syksystä. Kesä jatkuu edelleen. Edelleen voi harrastaa kesäulkoilua. Melontakaan ei vaadi edes märkäpukua. Ruoho on vihreää, samoin lehdet puissa. Kukat kukkii eikä sada edes räntää. Helteet ovat menneet, mutta ne kuuluvatkin keskikesään. Syyspäivän tasaukseenkin on aikaa samoin kuin talviaikaan siirtymiseen. Nautitaan hei kesästä loppuun asti!
VastaaPoistaPuutarhurille syys tai ainakin syyskesä alkaa sadonkorjuun aikaan. Ehkä syksystä ei valitettaisi niin kovin, jos syksyksi laskettaisiin muukin kuin pahin rospuuttoaika?
VastaaPoista