Oloneuvos

Juhannuksen työurkkaan kuului kevään talkoista keskenjääneen Liplapin Oloneuvoksen loppuun saakka kokoaminen.


Laituri tilattiin lyhyenä, paikkaansa sopivana. Lyhyydestään huolimatta on se paljon massiivisempi roikale, kuin edeltäjänsä, joka hajosi paikallisten pelastajien pomppiessa siinä porukalla joitain kesiä sitten.

Kannattaa muuten raapustaa mökkipaikkansa koordinaatit jonnekin ylös, on paljon helpompi hälytellä pelastusjoukkoja hätiin, kun osaa selostaa 112 henkilökunnalle, missä kaivataan apua.

Tämä oli lähtötilanne, sekä laiturin silta/kansiosio, että päädyn levennys oli tässä pisteessä meidän velipojan kanssa käydessä puuhaan.

,

Paketissa tuli mukana ovela laudan leveyden mittain, jonka avulla asettelimme laudat tiuhaan, aiemmassa, itse tehdyssä laiturissa laudatkin olivat harvemmassa.

Pikkuisena makoilin ilkosillani juuri tehdyllä laiturilla ja sain kehoni täyteen tikkuja, joita kaiveltiin pitkään ja hartaasti neulalla pois, näissä valmis laitureissa ei ole moista vaaraa.

Laiturin kokoaminen ei ollut haastavaa, ympäristö siihen oli. Kallio vietti jyrkkänä veteen tai sitten nilkkamme muljuivat kivikossa.

Liekö se sitten ympäristön syy vaiko meidän tekniikkamme, niin tuo siirtokellukkeiden asentaminen laiturin alle ei kyllä ollut niin kevyen vaivatonta, kuin ohje antoi ymmärtää.

Hiekkaiseen pohjaan, äkkisyvän partaalle pystytimme kannaketolpat.

Keväällä en suostu uiskentelemaan jäiden joukossa laituria asentelemassa. Laiturilla olevat narut oli tolpissa olleissa sokissa. Tolpat hilattiin ylös laiturin paikalleen uittamisen ajaksi ja niiden irrottamisen piti olla helppoa ja näppärää, mutta ei se mennyt ihan niin sujuvasti, kuin insinööri sen oli kuvitellut. Painava tolppa, heppoinen sokka, jonka varassa tolpan kokopaino on, niin eihän se millään voi toimia keveästi.

Ei, se ei ole kasvihuoneilmiöstä kärsivä jääkarhu, se olen minä kannakekellukkeen kanssa, jäisenä ja epätodellisissa tunnelmissa; onko se nyt ihan oikeasti kasassa ja käyttökunnossa?