Jyväskylän rallit tuli koettu toiseen kertaan, vahingossa. Koko kaupunki tuntui kuhisevan nelipyöräisten ystäviä ja koin olevani hieman ulkopuolinen koko touhusta.
Jyväskylässä oli taas kerran mukavaa; mökkeilyä, kaupunki oloilua ja leivontaa. Tällä kertaa aikataulu ei sallinut keikkoja, mutta suunnitelmissa on taas katsoa joku sopiva hetki Lutakolle.
Tänään kotiuduimme. Pakaasien kanssa elely on tullut tutuksi kesän mittaan. Nytkin jätän suosiolla pyykin koriin, pakkaan uudet laukut ja valmistaudun elämään niiden keskellä.
Lapsi pyysi tänään leikkaamaan hiuksiaan. Kymmenen senttiä meni ja äidin sydäntä särki. Suunnittelen talvella syöttäväni lapselle D-vitamiinia sun muuta, jotta hiukset taas ensi kesänä liehuisivat villisti.
Tiedän hiusten kasvavan takaisin. Tiedän, että ne ovat vain hiukset. Tiedän, että ne eivät ole minun ja minulla ei ole niihin sanavaltaa, mutta silti se oli iso asia.
Hiukset ennen leikkausta, huomaa taustalla oleva liiskekatiska.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti