Väsyneenä olen melankolisuuteen taipuvainen

Viimeisiä valmisteluita.

Into vähissä.

Puolen yön jälkeen istuimme lattialla lapsen kanssa.

Puhuimme jouluista.

Nyt uni painaa silmäluomia.

Pitäisi jaksaa kiiruhtaa vielä tuokion.

Kyllä tämä tästä,

kun tämä pakollinen valmistautuminen on ohitse.

Voi olla, että tämä luminen kauneus,

tiedossa olevat herkut,

seura,

ei korvaa tunnekylläisyydessään

tuota tuokiota lattialla.

Siinä tuokiossa ei ollut

muuta joulua,

kuin voimakas rakkaus

ja tunteet syvinä.

Näin ollen kieltäydyn katumasta

eilistä alkuiltaa

työkavereiden kanssa

yhdessä pakenimme myyjäisten ruuhkaa,

ostoshysteriaa.

Istuimme pöydän ääreen, söimme, nauroimme, olimme kuluvassa hetkessä onnellisia.

Ja annoin piupaut stressille, siivoamiselle, paketoinnille.

Kaikella on aikansa ja paikkansa.

Nyt on aikaa rakastaa.

Siksi pyydänkin sinua,

pysähtymään,

kertomaan tärkeimmillesi

että, he ovat tärkeitä.