Niinhän siinä sitten kävi,
ettei joulun turvottamaan otukseen
tepsinyt muu kuin
reippailu kirpakassa ilmassa.
Turha sitä on jäädä kotiin näyttämään
nyrpeää naamaa,
kun vika on itsessä.
Ja kävellessä möykky mielessä alkoi aueta.
Kaikki nähdyt painajaiset,
kaikki ne ajattelemattomat ajatukset,
kipupisteet.
En sano, että asiat olisivat
loksahdelleet paikoilleen,
ratkenneet tai edes helpottaneet.
Mutta sain äkäpusseilun syyn esiin
ja sain laitettua itseni ruotuun.
Kotiin palattuani olin jo monta astetta mukavampi ihminen.
Tasapainoisemmassa mielentilassa oli kepeämpi astella
sairaalaan.
Ajoitus oli hivenen pielessä,
emme kohdanneet toista suvunhaaraa,
jotka olivat paitsi vierailulla,
niin myös hoidattamassa ensiavussa tytärtään.
Huomenna alkaa taas arki.
Huomenna ei tarvitse miettiä,
että tämä oli ensimmäinen joulu ilman niitä kaikkia,
vuoden aikana syystä tai toisesta
menetettyjä rakkaita.
Ensi joulu on varmaan jo helpompi.
Ainakin sitä ennen on paljolti arkea, jossa jo paremmin pärjäämme.
Hei Satu, piipahdin vastavierailulle. Mukavaa että olet löytänyt blogiini ja olet tervetullut tietysti uudelleen. Välillä mietin jo blogailun lopettamista, mutta taidan olla niin koukussa että eiköhän vielä jatkoa seuraa.
VastaaPoistaLueskelin sinun aikaisempia päivityksiä... kirjoitat hyvin sielukkaasti ja pohdiskelevasti. Haluaisin toivottaa sinulle voimia suurten menetysten edessä. Arjen toimet varmasti tasaavat tunteita...kaikella on aikansa ja menetykset kulkevat kuitenkin aina jollain tasolla sielusamme. Halaus.
Niin sità pitàà! Toisaalta tàytyyhàn niità kànkkàrànkkàpàiviàkin olla, kunhan nyt ei ihan alvariinsa. Hyvià tòità ja òità. Laitapas se osoitteeso.
VastaaPoistaMarianne bloggaaminen on koukuttavaa, mukavaa että jatkat.
VastaaPoistaMenetyksistä varmaan täällä tarinoin paljolti, kun muualla ei oikein tohdi :)
Känkkäränkkyyttä olen purkanut pihalla ja netissä, olen koettanut olla läheisiäni moisilla höpsötyksillä vaivaamatta. On meillä ollut leppoisaa ja rauhaisaa aikaakin yllin kyllin.
Ja laitoin eilen illalla Lissu sinulle mailia, löysikö se perille?