keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Väsyneenä olen melankolisuuteen taipuvainen



Viimeisiä valmisteluita.
Into vähissä.
Puolen yön jälkeen istuimme lattialla lapsen kanssa.
Puhuimme jouluista.


Nyt uni painaa silmäluomia.
Pitäisi jaksaa kiiruhtaa vielä tuokion.
Kyllä tämä tästä,
kun tämä pakollinen valmistautuminen on ohitse.


Voi olla, että tämä luminen kauneus,
tiedossa olevat herkut,
seura,
ei korvaa tunnekylläisyydessään
tuota tuokiota lattialla.
Siinä tuokiossa ei ollut
muuta joulua,
kuin voimakas rakkaus
ja tunteet syvinä.



Näin ollen kieltäydyn katumasta
eilistä alkuiltaa
työkavereiden kanssa
yhdessä pakenimme myyjäisten ruuhkaa,
ostoshysteriaa.
Istuimme pöydän ääreen, söimme, nauroimme, olimme kuluvassa hetkessä onnellisia.
Ja annoin piupaut stressille, siivoamiselle, paketoinnille.
Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Nyt on aikaa rakastaa.

Siksi pyydänkin sinua,
pysähtymään,
kertomaan tärkeimmillesi
että, he ovat tärkeitä.

2 kommenttia:

  1. Olet ihana! Lepàà ja nauti joulusta. Rutistuksia.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä, viisaita sanoja. Saat minut aina pysähtymään. Levollista mieltä jouluusi!

    VastaaPoista